J. Ahola tunnetaan ennen kaikkea menestyneen suomalaisen heavy metal -yhtyeen Teräsbetonin laulajana, basistina ja yhtenä kolmesta lauluntekijästä. J:n syvä intohimo musiikkia kohtaan on kuitenkin johtanut osallistumiseen myös muihin menestyksekkäisiin projekteihin, kuten Northern Kings ja Raskasta Joulua. Teräsbetonin pitkän tauon julkistamisen jälkeen J. on keskittynyt uuteen hard rock -yhtyeeseensä nimeltä AHOLA, jossa hän tällä kertaa soittaa rytmikitaraa ja laulaa englanniksi. Lisäksi hän esiintyy mielellään pienillä akustisilla keikoilla, joilla hän pääsee takaisin juurilleen laulamalla mielekkäiksi kokemiaan cover-kappaleita.
Rummut – Kipinä sytyttää tulen
Jarkko Kalevi Ahola on syntynyt 24. elokuuta 1977 Toijalassa (nyk. Akaa). Hän vietti onnellisen lapsuuden varttuen vanhempiensa johdolla kahden siskon rinnalla. Lapsena J:llä oli laaja mielikuvitus sekä aito draaman taju ja hän oli varsin tyytyväinen omatoimiseen tekemiseen.
Peruskoulun aikana J:n luova puoli alkoi näkyä humorististen videoiden ja näytelmien tekemisenä ystäviensä kanssa. Jo tässä varhaisessa iässä J:llä oli “sisäinen tunne”, että musiikin pitäisi jotenkin olla mukana näissä tuotannoissa, mutta vasta muutamaa vuotta myöhemmin hän löysi soittamisen ja musiikin tekemisen todellisen taikuuden.
J:n musiikillinen herääminen tapahtui, kun hän alkoi käydä yläastetta. Löydettyään eräässä luokkahuoneessa olevan rumpukopan hänen sielussaan syttyi sammumaton palo musiikkia kohtaan. Ei kestänyt kauan, kun J. ja hänen ystävänsä Jouni Salonen, Ville Lehtinen ja Sami Karisola perustivat koulubändin: Tribunes (alun perin JVS joka koostui soittajien etunimistä). Vaikka kavereilta puuttui tuossa vaiheessa tietoa ja taitoa, heidän musiikin nälkänsä teki heistä nopeita oppijoita. J.:n varhaiseen musiikkimakuun vaikuttivat Deep Purplen, Rainbow’n, Black Sabbathin, Whitesnaken, David Coverdalen, Dion ja Glenn Hughesin musiikkityylit. Erinäisten tapahtumien johdosta J:stä tuli 13-vuotiaana yhtyeen laulaja. Aluksi J. tunsi, ettei hän ollut tarpeeksi hyvä, sillä hän halusi olla yhtä hyvä kuin hänen idolinsa noista legendaarisista heavy metal -yhtyeistä, mutta hän oli sinnikäs, pysyi mukana eikä ole katsonut taakseen siitä lähtien!
Vuonna 2002 J. joutui tekemään joitakin suuria päätöksiä elämäänsä ja uraansa koskien. Hän haki ja hänet hyväksyttiin Pirkanmaan ammattikorkeakouluun ja hän aloitti opinnot “Digital Recording & Commercial Music” -alalla oppiakseen lisää äänittämisestä, miksaamisesta ja tuottamisesta.
Laulujen kirjoittaminen – inspiraatiota sielusta
J:n kokeilut musiikin tekemisen ja laulujen kirjoittamisen parissa alkoivat, kun Tribunes hajosi vuoden 1991 lopulla. J. ajatteli, että se oli hänen laulu-uransa loppu, ja alkoi tehdä musiikkia tietokoneellaan. Vaikka J. ei siis laulanutkaan, musiikki oli silti olennainen osa hänen elämäänsä, ja se piti hänen unelmansa elossa.
Kun hänen kykynsä kehittyivät, vaikka Antti Mäkelä olikin High Voltagen pääasiallinen lauluntekijä, J. osallistui myös omilla sanoituksillaan ja melodioillaan. Bulldozer-kausi oli kuitenkin J:lle uuden henkilökohtaisen aikakauden alku, sillä hän kirjoitti uutta musiikkia lähes päivittäin! J. oli löytänyt itsestään uuden lahjakkuuden ja sävelsi kappaleet kokonaisuudessaan: sanoituksista sovituksiin.
Inspiraatio kappaleiden teemoihin tulee jossain määrin J:n omista elämänkokemuksista, hänen näkemyksistään ja ajatuksistaan ympäröivästä maailmasta sekä hänen rajattomasta mielikuvituksestaan. J. pitää tärkeänä, että hänen säveltämillään kappaleilla on sisältöä ja joko todellinen tai symbolinen merkitys ja että ne vaikuttavat ihmisten elämään ja tunteisiin positiivisessa mielessä.
J:llä on pieni kotistudio, ja kun häneltä kysyttiin hänen biisinkirjoitusprosessistaan, hän kuvaili sitä seuraavasti:
“Tämä saattaa kuulostaa helpolta, mutta usein kappaleet vain tulevat minulle. Otan kitaran käteeni ja alan soittaa. Sitten minulla on riffi tai melodia ja alan kirjoittaa biisiä, käyn läpi prosessin. Kappaleesta tulee hitaasti luonnos, ja yhtäkkiä jotain tapahtuu ja minulla on mielessäni yleiskuva kappaleesta. Kun minulla on soinnut, sanat ja melodia, alan miettiä eri osia ja sovitan ne kappaleeseen. Mielestäni tärkein asia sen jälkeen on sovitus, ja tässä kohtaa tietokone astuu kuvaan. Sillä voi tehdä asioita niin helposti. Minulla on nämä esivahvistimet ja teen rummut tietokoneella. Yritän tehdä kappaleesta mahdollisimman viimeistellyn ja hiotun, jotta kuulija saa selkeän käsityksen siitä, mistä kappaleessa on kyse. Tämä prosessi voi kestää päivän tai vuoden! On hassua, mutta yleensä minun on otettava kitara käteeni ennen kuin mitään todella tapahtuu. Yleensä biisini eivät ota muotoa ilman sitä. Olemme kai olleet liian kauan yhdessä!”
Bändit – Mutkia kuoppaisella tiellä
Koko J:n nuoruuden ja varhaisaikuisuuden ajan hänen innostuksensa musiikkiin johti siihen, että hän osallistui laulajana useisiin Tampereella tai sen ympäristössä toimiviin bändeihin: High Voltage, Bulldozer, Two, Helmisetti, Critical Mess, Cosmic Spell, Dreamtale ja erilaisiin muihin lyhytaikaisiin projekteihin.
High Voltage (1992-1996): perusti Antti Mäkelä, suuri AC/DC-fani ja edelleen J:n hyvä ystävä. Bändi äänitti useita demoja. Viimeisin – hyvää rock-musiikkia pop-elementeillä – on edelleen hyvin kuunneltavissa. Antti näytti J:lle lauluharmonioiden salat ja J. kehittyi paljon bändin elinkaaren aikana. Kuten nuorille bändeille usein käy, kaverit päätyivät lopulta eri teille, mutta ovat tällä hetkellä edelleen ystäviä.
Bulldozer (1996-2000): Ville Lehtinen, J:n lapsuudenystävä Tribunesista, kutsui J:n koe-esiintymään bändiin. He voittivat paikallisen bändikilpailun vuonna 1997 ja nauhoittivat kaksi demoa: Bulldozer ja Love/Hate. Bändillä oli elinaikanaan useita rumpaleita, muun muassa Heikki Malmberg, joka on nykyisin Diablon “vasaramies”. Bulldozerin hajoaminen oli J:lle emotionaalisesti raskasta, sillä se merkitsi hänelle unelmiensa hajaantumisen todistamista.
Two (2000-2003): Alun perin Jami Katajiston ja J:n muodostama duo, joka esiintyi akustisilla keikoilla paikallisesti. Duo laajeni rock-trioksi, kun Viialan oma poika Heikki Ahonen, nykyinen Reckless Loven nahkojen hakkaaja liittyi rumpaliksi.
Helmisetti (2001 -): J:n ystäviensä Krisse Leppäsen ja Antti Mäkelän kanssa perustama todellinen “bilebändi”. Yhtye oli suosittu esiintyjä paikallisissa baareissa ja esitti uusia sovituksia kappaleista, jotka vaihtelivat vanhoista viihdeklassikoista rockiin, popiin ja metalliin. Kaverit kokoontuvat edelleen yhteen keikalle, kerran tai kaksi vuodessa.
Critical Mess (2003-2004): J. liittyi mukaan vastauksena etsintäkuulutettuun laulajailmoitukseen. Bändi soitti pääasiassa cover-kappaleita, mikä ei ollut aivan sitä, mitä J. etsi, mutta bändin jätkillä oli todellinen sisäinen palo soittaa hard rockia, ja J. kaipasi syvästi päästä osaksi oikeaa bändiä. Ei kestänyt kauan, kun “sotku” muuttui “kriittiseksi” ja bändi hajosi. Bändistä Pate Laitinen ja Juspa Sillanpää pitävät kuitenkin edelleen yhteyttä J.
Cosmic Spell (2003 -): J. perusti Ville (os. Lehtinen) Terämän ja Heikki Ahosen kanssa “groovaavaa” rock-musiikkia tekevän Cosmic Spellin. Yhtyeen tarina jäi jäihin Teräsbetonin kasvavan suosion vuoksi, mutta koska Cosmic Spell on yksi J:n henkilökohtaisista suosikeista, ei unelma ole unohtunut vaan elää!
Dreamtale (2004-2005): Power metal -yhtye, jolla oli tuolloin ilmestynyt kaksi albumia. J. esiintyi vokalistina bändin kolmannella albumilla Difference ja singlellä Wellon (joka nousi listoille). J. jätti yhtyeen Teräsbetonin menestyksen vuoksi.
Kuusi demoa – Intohimon tulos
Siitä lähtien, kun musiikkikärpänen puri J:tä, hän on ollut jatkuvasti mukana erilaisissa bändeissä ja projekteissa. Samanaikaisesti J:n intohimo musiikkia kohtaan ja tarve käyttää sitä luovana ilmaisumuotona johtivat kuuden alla tarkemmin eritellyn demon syntyyn.
Hold (2001)
Kappaleet: Hold You In My Arms, It’s Your Life ja When Will It End.
Yrittäessään opetella digitaalisen äänittämisen perusasioita, kun teollisuus vielä opetteli kotikäytössä, omistamalla vain yhden dynaamisen mikrofonin, kasettinauhurin esivahvistimena, tylsän kitaran esivahvistimen ja ikääntyvän tietokoneen, J. alkoi tehdä ensimmäistä demoa. Hänen tavoitteenaan oli säveltää isoja ja tarttuvia kappaleita. Ongelmaksi osoittautui demon huono äänenlaatu. Silti jotkut sanovat Holdin olevan paras demo, jonka J. on tehnyt ja ehkä kappaleet voi todella kuulla ja nauttia karusta pinnasta huolimatta.
Blind (2002)
Kappaleet: Blind, Through With You ja Mysterious Eyes.
J. noudatti joidenkin ystävien ehdotusta, joiden mielestä heavy oli hänen juttunsa, ja tuloksena oli Blind-demon rokkaavammat vibat. Blind-demon äänenlaatu oli parempi kuin Holdin, mutta parantamisen varaa oli silti.
Down (2003)
Kappaleet: Down, Turn Around, The Moment ja INL – I Need Love.
Is It All Worth ja Blind (livenä).
Vanhempi, bluesahtava hard rock iski J:hen kuin tuhat volttia! Tämän seurauksena hän tunsi pakon kirjoittamaan omaa bluesmaista materiaalia. Äänenlaatu oli jälleen parantunut; demossa oli kuitenkin edelleen kotitallennuksen pöhöttynyt ääni.
Cosmic Spell (2004)
Kappaleet: Cosmic Spell, Gimme A Break, Once ja Guilty.
Juuri ennen Teräsbetonin läpimurtoa syntyi tämä “groovaavaa” rock-musiikkia sisältävä demo, jonka kappaleet oli kirjoitettu nopeasti ja innokkaasti.
Invitation (2005):
Biisit: Invitation (intro), Don’t Forget The Morning, Two Sides Of A Story, Right Before My Mind ja Farewell (outro).
Teräsbetoni oli käynnistänyt menestyksekkään debyyttialbuminsa, mutta Invitation-demon viimeistely oli J:lle henkilökohtaisella tasolla tärkeää, sillä hän koki sen olevan vahvinta kirjoittamaansa materiaalia. J. hankki demon tekemiseen apua “kosmisilta” ystäviltään Ville Terämäeltä ja Heikki Ahoselta.
Cosmic Spell: Poles Apart (2006)
Kappaleet: J: Poles Apart ja The Calling
Invitation-demon rumpusessioiden aikana J. ja Heikki äänittivät myös tälle demolle kaksi kappaletta, jotka J. ja Ville viimeistelivät myöhemmin.
Teräsbetoni – “Metal Truth” voittaa!
J. tapasi A. Järvisen ja V. Rantasen opiskeluaikanaan. Kavereiden ollessa ulkona oluita nauttimassa, he alkoivat puhua musiikista ja keksivät perustaa bändin, joka laulaisi aitoa heavy metal -musiikkia rohkeasti suomeksi. J. Kuokkanen liittyi riveihin rumpaliksi. Rantanen keksi nimen Teräsbetoni, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa Teräsbetonia.
Kesällä 2003 kaverit kokosivat nopeasti bändille internetsivut demobiiseineen: Teräsbetoni, Teräksen Varjo (The Shadow Of Steel) ja Maljanne Nostakaa (Raise Your Chalice). Ei kestänyt kauaa, kun bändi herätti yleisön kiinnostuksen, ja hetkessä Teräsbetoni-sivustolla kävi tuhansia ja pian satoja tuhansia vierailuja. Teräsbetoni herätti eri levy-yhtiöiden huomion ja vuonna 2004 Warner Music Finlandin Osku Ketola teki bändille levytyssopimuksen.
Teräsbetoni meni studioon loppuvuodesta 2004 nauhoittamaan ensimmäisen singlensä Taivas Lyö Tulta, joka julkaistiin helmikuussa 2005 ja nousi heti Suomen singlelistan kärkeen. Metallitotuus-albumin äänitykset alkoivat alkuvuodesta 2005 Lappeenrannassa Astia Studiolla omistaja/tuottaja Anssi Kippon kanssa ja se julkaistiin kevään aikana. Albumi nousi julkaisunsa yhteydessä Suomen albumilistan kakkoseksi ja pysyi listalla 29 viikkoa!
Toinen single, Orjatar (Slave Mistress), on tänäkin päivänä erityisen suosittu Teräsbetonin naisyleisön keskuudessa! Albumin kolmas ja neljäs single olivat Metallisydän (Heart Of Metal) ja Vahva Kuin Metalli (Strong As Metal).
Metallitotuus myi platinaa ja palkittiin Emma-palkinnoissa (suomalainen vastine Grammylle) “Vuoden metallialbumina”. Albumin menestystä seurasivat upeat keikat kesän festivaalikaudella ja laaja live-esityskiertue. Yhtye vieraili myös Wacken Open Air -festivaaleilla Saksassa samana vuonna.
Teräsbetonin fantastinen menestystarina jatkuu Projektien kohdalla. Kurkkaa sinne ja ota selvää, mitä bändi on puuhaillut “Metallitotuuden” jälkeen!
AHOLA – Täältä tulee “vintage rock nouveau” …tai vain vanhaa kunnon hard rockia!
Elokuussa 2011 J. perusti bändin, joka kulkee yksinkertaisella nimellä: AHOLA. AHOLA on kaikkea hard rockia: riffejä, rytmiä, huutavaa laulua, intohimoa, voimaa… mitä vain. Bändin jäsenet ovat J:n lisäksi J., joka soittaa myös rytmikitaraa: Antti Mäkelä (rummut), Antti Karhumaa (soolokitara) ja Jamo Laitinen (basso).
Ajatus bändistä oli kuitenkin ollut J:n mielessä jo pitkään – itse asiassa hän oli haaveillut tästä siitä asti, kun aloitti musiikin kirjoittamisen – ja aiempi AHOLA-materiaali on peräisin kesältä 2008. J. keskusteli ideasta useaan otteeseen Antti Mäkelan kanssa, mutta ajankohta bändin julkistamiselle tuntui yksinkertaisesti oikealta vasta neljä vuotta myöhemmin. Joka tapauksessa, nyt AHOLA on tullut jäädäkseen!
Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Stoneface vuonna 2012. Toinen albumi Tug of War ilmestyi lähes kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 2014.
Katso lisää PROJEKTIT-osiosta ja muista liittyä mukaan www.facebook.com/aholaband.
Musiikki – Ikuinen liekki
J. on poikkeuksellisen lahjakas ja monilahjakkuus. Yksi osuvimmista tavoista kuvata hänen horjumatonta vakaumustaan ja syvää rakkauttaan musiikkia kohtaan on havainnollistaa hänen omat sanansa uransa kynnyksellä:
“Otan sen, mitä elämä tuo tullessaan, ja jatkan musiikin tekemistä niin kauan kuin elän. Niin yksinkertaista se on!”
Musiikki on todella ikuinen liekki, joka palaa kirkkaasti J:n sielussa! Näin ollen hän on jatkuvasti mukana erilaisissa projekteissa, jotka ovat käynnissä samanaikaisesti. Tutustu Projektit-osioon, josta löydät lisätietoa AHOLAsta, Teräsbetonista, Northern Kingsistä ja Raskasta Joulua.
Vilpittömät kiitoksemme siitä, että otit aikaa tutustua J. Aholaan ja siihen, mistä hänessä on kyse!
Teksti: Tuula Pesonen & kunnostanut anonyymi.